pappan muistelut
SILAKKAREISSULLA
Lähdettiin silakkareissulle, vuosi oli muistaakseni -45. Minä olin 6 vuotta. Saksalaiset olivat lähdössä Porin suunnalta. Naapurin setä tuli kysymään äidiltä, pääseekö poika mukaan Poriin aamulla silakoita hakemaan. Ei siinä kauaa pohdittu, lupa tuli. Äiti saa olla sen aikaa rauhassa. Setä sanoi, että kukonlaulun aikaan lähdetään. - Sanoi vielä, että " Paas vähän evästä mukaan; on vähän pitkä reissu."
Kun saksalaiset vähän liikehtii, taitavat lähteä pois lehtitietojen mukaan. Äiti siinä empi. Sanoin, että kyllä me selvitään. Meillä on Ritva mukana. Se oli sodassa ollut hevonen, joka ei juoksuaskelta ottanut.
Menin hyvissä ajoin nukkumaan. Aloin varrota kukonlaulua. Sitten tuli mieleen; -kukot on syöty, kun on pula-aika. Kai vissiin olin nukkunut, kun äiti tuli herättämään ja sanoi, että setä jo valjastaa Ritvaa. Ei tarvinnut toista kertaa herätellä. Äiti vei minut naapuriin. Eväsreppu oli mukana. Siinä oli sen aikainen limpsapullo; siinä oli sellainen korkki, että sen voi sulkea, ja pienet voileivät.
Kun päästiin naapuriin, Sedän vaimo piti kovaa suunkopua, "että et sitten mene kauppaan!" - viinakauppaa tarkoitti. Sedän vaimo oli semmoinen kaksimetrinen ja Setä semmoinen puolitoistametriä, mutta tanakka ja friski. Aina, kun tappuri kävi jossain, eikös siellä ollut painikilpailut. Aluksi pelkäsin, kun setä oli niin pieni, että Setä häviää, mutta turhaan; Setä voitti aina.
Kaukaa kuului joitakin paukahduksia. Ritva luimisteli korviaan. Setä sanoi, "mitäs siinä korvia luimistelet"? Setä kysyi onks poika käyny pissalla, vähän harmitti; olis pitänyt kysyä - onks käyny kusella? - "No niin sitten lähdetään sano silmäkalleluuti; pruukattiin sannoo." Sitten lähdettiin matkaan Rattaat oli sellaiset linjaanirattaat. Niissä oli oikeet jouset, mutta takana oli kovat pyörät. Rattaissa oli laatikko, jossa yleensä oli hevosenheiniä säkissä. Kun oltiin paikoillaan, hevonen sidottiin riimuihin niin hevonen voi syödä säkistä heiniä.
Matkaa jatkettiin jonkin matkaa. Sitten otettiin kyytiin Iltasen Kalle. Kalle oli ihan kuuro. Sekös mua harmitti; jouduin sinne takalaatikkoon, enkä saanut istua penkillä. Toisaalta siell oli parempi körötell. Mentiin Harjunpään ja Ruosniemen kautta. Olisi sitä varmaan Holmintietä päästy lyhyemmällä. Kun päästiin Murtosen mutkaan, niin tuuli vei mun lakkini. Setä sanoi Kallelle "Haes pojan lakki". Vesiojasta se löytyi.
Vihdoin päästiin Porin torille. Sieltä ostettiin nelikö silakoita. Se oli semmoinen puulaatikko, johon mahtui 10kg silakoita. Sitten kävi tuuri, en mää mahtunukkaan sinne taakse. Pääsin penkille Setän ja Kallen väliin. Käytiin vissiin "kaupassa" ja lähdettiin kotia kohti. Takaisin tulo tehtiin Friitalan kautta. Kun päästiin Harmaalinnan kohdalle, Ritva käveli verkkaan, vaikka Setä jatkuvasti hoputti. Yht`äkkiä sitten tapahtui; noin 100m:n päässä lensi parakki ilmaan. Siitäkös Ritva pillastui. Se lähti juoksemaan. Vaikka Setä kuinka pidätteli, ei auttanut mikään.
Kun päästiin Friitalan lossille, onneksi kaikki ihmiset rannassa olivat rauhoittamassa Ritvaa. Toiselle rannalle päästyämme sama vauhti jatkui kotiin saakka. Siellä Setä ajoi hevosen päin seinää. Lasti purettiin; eli minä ja silakat. Setä huusi Elvi tyttärelleen, että menee avaamaan tallin ovi. Ritva syöksyi pilttooseen rattaitten kanssa. En nähnyt Ritvaa sen jälkeen, ..tais lähtee taivaaseen.
Illalla silakat tasattiin ja perattiin meen köökissä. Siinä oli Himaska; naapurin vuokralainen ja meen äiti. Ikkunat piti olla peitossa. Yht´äkkiä kuului kova pamaus. Kaikki ikkunat lensi sisään. Kun oli kesäaika niin ne ei olleet säpissä. Olen jälkeenpäin ihmetellyt, mikä sen aiheutti. Vieressä oli myös toinen rakennus ja joki, mutta sattuuhan sitä sota-aikana.
Silakkakauppiaita liikkui maaseudulla silloin tällöin. Niillä oli pakettiauto ja jänisräikkä. Myyjä pyöräytti jänisräikkää auton vieressä ja vieressä huusivat " t u o r e t t a s i l a k k a a ". Naisilla oli rappusilla vati ja siinä raha. Kun joku huomasi, että silakoita on tarjolla, lähdettiin juoksemaan maantielle. Että semmosta!
Onni ja Heikki
Pappan veli Heikki oli hyvä kirvesmies. Riihimäeltä oli tilattu elementit uutta kotia varten. Elementit saapuivat Ruosniemen asemalle. Trumetaarin, Paalan, Sundvallin ja Mynsterin tiloilta oli koottu 10 hevosta. Niiden avulla saatin talon osat kuljetettua pihaan. Heikki oli siinä rakennusmestarin. Kivijalankin hän latoi taitavasti. Heikki oli luultavati rakentamassa myös Ulvilan kirkon kivijalkaa. Ulvilan kirkosta on luultavasti myös peräisin kellarin rappuset
Onni ja Heikki olivat mukana rakentamassa Kaasmarkun koulua. Heikillä oli ruostunut pakettiauto. Pohja oli ruosteessa. Heikki korjasi pohjan popniiteillä niin taitavasti, että auto meni katsastuksesta läpi, vaikka niin ei olisi saanut tehdä.
Suosmeri
Onni-pappa oli kotoisin Suosmeren kylästä. Talo sijaitsi kylän takana metsän reunassa. Onnin äiti oli sokea. Äiti pystyi kulkemaan navetalle ja kaivolle, kun riuku antoi oikean suunnan emännälle. Suosmeren kylässä asui myös Holkeri ja Arvo Lehti. Arvolta Onni osti suutarinkoneen.. Sillä pystyi ompelemaan sentinkivahvuista kengänpohjaa pikilangalla eli paksulla karhunlangalla.
Suosmerenkoulun vieressä oli Satomaan tila. Heillä oli kasvihuone. Luultavasti samalta paikalta meille haettin kaksi pupua Muru ja Roosa. Sen vierestä meni tie rantaan. Siellä asui Hurttila ja Aaltonen Outi kasvattisiskon kokelas. Syystä jos toisesta Outi joutui palaamaan takaisin Taimin perhekokeilusta. Siellä oli myös silta, josta päästiin tukkikämpälle saareen. Tukkeja uitettiin keksillä puomien välistä merkkien mukaan oikeille väylille. Flustien kautta pääsi kulkemaan veneellä. Öiseen aikaan tukkikämpän mailta käytiin hakemassa parhaat kastemadot. Ne tulivat yöllä pintaan ja taskulampun valossa niitä oli hyvä noukkia.
Seuraava talo Suosmerentiellä oli Kleemolan tila. Pihassa oli paljon omenapuita. Kleemolan tilaa vastapäätä metsän reunassa oli mutterin mallinen tanssipaikka.
Eklundin seppä oli saaren puolella Pori - Tamperetien varrella lähellä huoltoseman tapaista rakennusta.
Kaasmarkku
Kaasmarkun tiellä asui mies, joka metalliharavalla hoiti tien kunnossapidon aina Harjunpäähän asti polkupyörällä. Tuomo - Heikin poika Veikko oli hyvä laulamaan. Heikin vaimo Lempi , oli omaa sukuaan Hyden ja Ravanista kotoisin.