Aino on mummon äiti. Ainon kotitalo sijaitsi Savonlinnan Utrasniemessä. Talon nimi oli Makkola. Sisarukset olivat Sylvi, Helvi, Aino ja Kalle. Lasten äiti kuoli keuhkotautiin. Isä-Kalle meni uusiin naimisiin. Toisesta avioliitosta syntyi; Kyllikki, Samuli ja Maija.

Lajusen Onni oli renkinä Makkolassa. Onni meni naimisiin talon tyttären Ainon kanssa. Ainolle ja Onnille syntyi: Mauri, Inkeri, Erkki, Irma ja Irene. Mauri kuoli 3kk:n ikäisenä ripuliin.

Onni-papan äiti Hilma Hannikaiselle syntyi kymmenen lasta; Onni, Veikko, Arvo  ( kuoli sodassa ), Aarne, Suoma, Lahja, Sirkka, Tuure ja Veli. Yksi veli hukkui. Hilman aviomies oli Julius Lajunen. Molemma lepäävät Harjavallan hautausmaalla. 

Hilma teki pitkää päivää hierojana. Hilma asusti vuoronperää lapsiensa kodeissa. Viimeisenä paikkanaan Tuuren perheen luona Pirkkalassa, jossa hän sai ruusun ja kovan kuumeen. Eikä hän selvinnyt siitä. Hilma oli nostanut perunoita kylmässä ja kosteassa ilmassa. Hilman hautajaiset pidettiin Tuuren ja Tuovin kotona. Seuraavana vuonna oli Juliuksen hautajaiset. Hilma kuoli vuonna 1954 ja Julius vuonna 1955.

EVAKKOMATKAA

Olin kova likka laulamaan. 2-vuotiaana ensimmäinen lauluni oli; " Minne käy tuulen ilmassa tie. Minnekkä myrsky merien aallot viimeinkin vie. Missä on pilven hautausmaa. Sanoppa missä taivahan tähti levätä saa. Ihminen, minnekkä rientää ihmisen henki tiedätkö sen? " Oli varmaan aika koomista 2-vuotiaan laulamana.

Ensimmäinen evakkomatka tehtiin Mäntyharjulle. Meitä oli vastassa talon väki ja koira, joka haukkui vimmatusti. Pelkäsin sitä. Ei mennyt kauan kun oltiin ylimmät ystävykset. Käsi kaulalla istuin sen kanssa rappusilla. 

Äiti ja Inkeri ( vanhin lapsista ) joutuivat pellolle hommiin. Nuoremmat saivat tulla toimeen omin nokkinensa. Talon nimi oli Ketunmäki. Mäen alla oli Ala-Ketunmäki. Maito haettiin Puumalasta, jossa oli paljon lehmiä. Heinäsuulissa oli hauska piehtaroida tuoksuvien heinien joukossa.

Saunasta on jäänyt mieleen hyvä ja voimakas saunavihdan tuoksu. Mansikkapaikka oli tuuhean katajan takana. Kukaan muu ei tiennyt sitä. Sieltä kävin keräämässä sitä mukaan, kun kypsyivät. Oli siinä muilla ihmettelemistä.

Harjavallassa aloitettiin koulunkäynti. Ensimmäinen luokka käytiin maalaistalossa. Opettajan nimi oli Hilja Tuomi. Joka viikko kuunneltiin lastentunti radiosta. Välitunnit oltiin usein katsomassa lehmiä ja vasikoita

Toinen luokka käytiin Tolvin talossa, joka on vieläkin hyvässä kunnossa.Jokainen joutui tuomaan omat eväät kouluun. Ei ollut voita leivän päälle. Sen korvasi laardi ( sian rasva ). Usein oli kurkkuviipaleita ja juomana punaista viinimarjamehua. Kananmuna oli harvinaista herkkua.

Kerran alkoi kesken tunnin haista. Yhdelle pojalle oli päässyt käymään vahinko. No ei siinä sen enempää ihmetelty. Opettaja meni huussiin ja putsasi, minkä voi. Opettaja passitti pojan kotiin. Onneksi ei ollut pitkä kotimatka. Siihen aikaan ei ketään kiusattu. Koulunkäynti jatkui ennallaan.

KANSAKOULUA JA TÖITÄ

Kolmas luokka käytiin Torttilan uudessa kansakoulussa. Olin vaihteleva oppilas. Toisinaan sain laskukokeissa 10 ja toisinaan taas 0. Opettaja oli Aimo Muotinen. Pojat joutuivat seisomaan nurkassa vähän väliä. Tytöt eivät koskaan. Olisivatko olleet kiltimpiä...

Neljäs luokka käytiin samassa koulussa. Meillä oli Irman kanssa sama käsityön opettaja; Hilkka Parkkinen. Irman käsityötaitoa kehuttiin, minun moitittiin. Opettaja ihmetteli, miten voi olla kaksi noin erilaista sisarusta.

Alkoi oppikouluun pyrkiminen. Ensimmäisellä kerralla opettaja oli sitä mieltä, että olen liian nuori. Kerkiän vielä seuraavana vuonna pyrkiä. No seuraava vuosi tuli ( siis viides luokka ) opettaja oli Erkki Hakkiluoto. Alkoi oppikouluun pyrkiminen. Minä menin täysin lukkoon. Pää oli totaalisesti tyhjä. Vaikka kuinka olisin osannut ja tiennyt, en saanut paperille ainuttakaan järkevää vastausta. no eihän sinne oppikouluun sitten päästy.

 Sama toistui seuraavana vuonna. Ei asiaa oppikouluun. Kaikki huonommatkin oppilaat pääsivät, mutta minä en. Samoin kävi kaikissa kilpailuissa, jonne opettaja minut laittoi. Lannistuin ja häpesin. Olisi ollut terapeutilla hommia. Siihen aikaan näistä asioista ei tiedetty mitään. 

Onneksi elämässä on muutakin. Oisko lapsuuden traumaattiset kokemukset tehneet tehtävänsä.  Kun en päässyt oppikouluun, jouduin Outokumpuun juoksutytöksi. 6-päiväisiä viikkoja tehtiin. Joka toinen viikko oli pyykkitupa, jonne mentiin suoraan töistä.

Äidillä oli kahvia pullossa, joka oli villasukan sisällä ja voileivät. Pyykki pestiin pyykkilaudalla rystyset hellinä. Isoissa altaissa huuhdeltiin ja valkopyykki keitettiin padassa. illalla sitten päästiin kotiin. Vielä sitä ennen laitettiin pyykit kuivumaan kuivaushuoneeseen... ja aamulla taas töihin.

Sunnuntai oli ainut vapaapäivä. Lauantaina päästiin töistä klo 1200. joka viikko paistettiin viikon leivät ja pullat leivintuvalla illalla töistä päästyä. Joskus päästiin työkaverin kanssa Poriin tehtaan linja-autolla. Se oli juhlaa se. Pääsi kiertelemään kauppoihin ja elokuviin. Ja kesäisin oli tehtaan lomapaikka Vaskiranta - maanpäällinen paratiisi, jossa sai nauttia elämästä. Elämä on kuin räsymatto. Siinä on tummia ja kirkkaita raitoja. Kaikki on kai tarpeellista.

TIENESTIÄ KÄRPÄSISTÄ

40-50-luvun muistoja: Alakoulussa oli monella täitä päässä. Ne tarttuivat helposti muihin lapsiin. Jouduttiin joka ilta täisyyniin. Äiti istutti pöydän viereen. Pöydällä sanomalehti. Tiheällä kammalla käytiin pää tarkkaan läpi. Muutaman päivän päästä täit hävisivät. Operaatio toistettiin säännöllisin väliajoin.

Illalla kesäisin nukkumaanmenoaikaan oli sen verran kärpäsiä, että nukkumisesta ei olisi tullut mitään. Onni -pappa sanoi, että jokaisesta kuolleesta kärpäsestä hän maksaa. No tulihan tohinaa Lajusen tupaan. Ei mennyt kauaa, kun kun kärpäset olivat entisiä. Jokainen sai ansionsa mukaan.

Siitä sain innostuksen säästämiseen. Hankittiin säästölipas. Se oli tärkeä tapahtuma. Muistan, kun ensimmäisen kerran tyhjensin lippaan Osuuspankin tiskille. Pankkivirkailija laski rahat ja pani ylös pankkikirjaan summan. Sitten sain uuden lippaan. Tunsin itseni todella tärkeäksi. Osuuspankki on ollut siitä asti oma pankki.

MARKUS-SETÄÄ RADIOSTA

40 ja 50-lukua; Meillä oli kotona pieni putkiradio.Siintä kuunneltiin joka viikko Markus-sedän lastentunti. Lapset saivat esittää laulua ja lausuntaa. Välillä Markus-setä jutteli lapsille kaikenlaista. Lopuksi hän aina muistutti, että syökää lapset kaurapuuroa; se pitää teidät terveinä ja reippaina. 

Keskellä päivää tuli tuli radiosta Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailut. Loppulause oli aina; jatkuu huomenna.. ja huomenna kuunneltiin taas. Lauantaina tuli lauantain toivotut; kotimaisia iskelmiä. Ensin tuli hartaampia säveliä. Klo 18.00 soi ehtookellot. Siitä tiesi, että pyhä oli alkanut.

Joku kertoi, että kaukana Amerikassa oli keksitty näköradio. Eihän me semmoista uskottu. Ei ollut mitään kodinkoneita. Kellari oli keittiön lattian alla. Siinä oli luukku, mikä avattiin ja portaat veivät alas kellariin. Siellä säilytettiin perunat ja muut juurekset. Aitassa oli iso puusaavi, joka oli täynnä puolukkasurvosta. Siitä sitten keitettiin talvella marjapuuroa.

Kamarissa nukkui 6 henkeä. Kun isä oli yövuorossa, päästiin Irman kanssa vuorotellen nukkumaan äidin viereen. Se tuntui hyvälle; oli turvallinen olo. Isän nuorempi veli nukkui meillä tilapäisesti keittiössä. Kerran hän keksi tehdä pientä jäynää. Kun äiti lähti töihin, tuli hän makaamaan äitin tilalle viereen. Tuli meikäläiselle kiire nousta ylös. Kerran hän koputti vessan oveen, kun olin siellä. Kysyin," että kuka siellä?" "Mustalainen!" Siihen aikaan lapsia peloiteltiin mustalaisilla.

Kaupasta ei saanut jauhettua kahvia. Se piti itse jauhaa kahvimyllyllä. Sitä virkaa toimittivat yleensä lapset. Olivat joutavia veivaamaan myllyä. Maito ostettiin kaupasta kannuilla. Kaupassa oli varrellinen litran mitta, jonka avulla tonkasta kauhottiin astiaan sopiva määrä.

KUMMUN PYSÄKKI

Mennäänpä ajassa vähän taaksepäin. On 50-luvun alkupuolta. Kummussa oli oma pysäkki radan varressa. Siinä oli pieni asemarakennus ja kioski sen vieressä. Kioskin penkillä laulettiin; Hiljaa juuri, kun lammen laine, syntyi leipuri Pulliainen. Syntyi suuressa leivinuunissa keralla pikkupullien.

Asemarakennuksessa oli 50-luvun alussa posti. Sieltä jokainen haki oman postinsa. Tie vei radan yli Metsäkulmalle. Siellä asusti etupäässä Evakon karjalaisia; Lallukat, Inkiset ja Miettiset. Miettisen sisarukset  olivat samalla luokalla. Saman tien päässä oli parhaimmat mustikkametsät. Asema rakennuksessa oli myöhemmin kutomotupa, jossa minäkin  ensimmäiset mattoni kudoin. Tällaista tällä kertaa.

SYNTYMÄ

On vuosi 1939. Marraskuun 30. päivä Ainon nuorimman lapsen syntymä lähestyy. Pommikoneet jyrisevät taivaalla. Kaikki kynnelle kykenevät kiirehtivät pommisuojaan kellariin. 

Aino-äiti jää toisen lapsensa kanssa kammariin. Irma-tytär on vasta vuosi ja seitsemän kuukautta vanha. Kätilö pelästyy pommikoneen ääntä ja pakenee pommisuojaan ja jättää äidin yksin synnyttämään. Kätilö saapuu vasta, kun lapsi on syntynyt. Hän pesee ja kapaloi vastasyntyneen vauvan.

Sellainen oli Irene-mummon maailmaan tulo. Evakkoon sotaa pakoon lähdettiin, kun vauva oli 2 viikkoa vanha.

On välirauhan aika. Lapset on jo isompia. Irene-mummo 2 vuotta. Naapurissa on paistettu pullaa. Tuoksun houkuttelemana hän ja Kirsti ( saman ikäinen ) haukkaavat melkein joka pullasta päällysen. Pullat ovat ulkona jäähtymässä. Ne oli tarkoitus lähettää Harjavaltaan isovanhemmille. Kun selvisi pahantekijät, tuli siitä aika sapiska.

ONNI-PAPAN KERTOMAA

Onni-pappa kertoi tapahtumasta Välirauhan aikana. Hän oli tulossa ruokatunnille. Tien vieressä oli pikkuinen tyttö. Tyttö istui pölyisellä maalla, jalasta vuoti verta. Kantapää oli jäänyt pyörän pinnojen väliin. Tyttö oli Irene, Onni-papan nuorin lapsi. Niinhän sitä vietiin sitten terveyssisaren luo. Kantapää sai tikit ja paraneminen jatkui pinnasängyssä.

Naapurin emäntä toi potilaalle metsämansikoita. Vieläkään en tiedä kenen pyörän pinnojen väliin jalka jäi. Onko se nyt väliäkään.

Erkki kertoi, että sama pikku likka putosi pommikuoppaan, joka oli täynnä vettä. Erkki näki hiustupsun ja kiskaisi likan ylös. Jos Erkki ei olisi ollut paikalla, miten olisi mahtanut käydä.

Harjavallassa tapahtunutta: Meillä oli yksi ainut miesten polkupyörä. Irma ajoi ja minä istuin takana. Irma kaatui ja pyörän sarvi tökkäsi vatsaan. Ketään ei ollut kotona. Vatsaa alkoi särkeä. Minä juoksin naapuriin hakemaan apua. Naapuri meni tehtaan terveyssisaren luo, joka tuli pian auton kanssa ja vei siskon Porin keskussairaalaan. Olin helpottunut, kun apu tuli.

Vanhemmat olivat Porissa elokuvissa. Mahtoiko olla vähän huono omatunto varmaan molemmilla. Sisko pääsi viikon päästä kotiin. kyllä häntä sitten hemmoteltiinkin, kun oli toipilaana. Tällaisia tarinoita tällä kertaa.

AINON OMPELIMO

Pula aikana Välirauhan aikaan Imatralla oli tulipalo naapurissa. Äiti meni kysymään, josko hän saisi katsoa, olisiko siellä mitään talteen otettavaa. Sai luvan; naapuri oli pelkästään hyvillään. Niin äiti loihti niistä meille lapsille vaatteita. Ihmiset ihmettelivät. miten on mahdollista, että pula-aikana lapsilla on noin hyvät vaatteet. Aino-äiti oli käynyt nuorena Helsingissä asti oppia saamassa.

Myöhemmin Harjavallassa meillä oli ompelimo (keittiössä). Ihmisiä kävi teettämässä itselleen vaatteita. Joku jopa teetätti itselleen iltapuvun. Muotilehtiä oli, josta, asiakkaat saivat katsella itselleen sopivan asun. Tilkkuja oli joka paikka täynnä.

Kerran ovesta tuli tehtaan johtajan rouva. Äiti häpesi, kun huusholli ei ollut vierailukunnossa. "Ei hätää", sanoi rouva. " Kyllä heilläkin riittää sotkua, kun lapset laittaa paikat sekaisin". Sama tehtaan johtajan rouva toi joka joulu jokaiseen kotiin lapsille joululahjat.

Ennen joulua meillä vietiin topatut nojatuolit ulos pakkaseen. Ne hakattiin pölypiiskalla ja jätettiin sinne koko päiväksi. Illalla ne kannettiin sisälle. Huusholli siivottiin läpikotaisin. 

Joulukuusen haku metsästä oli yksi mieleenpainuvista hommista. oli ihanaa tarpoa lumisessa metsässä ja valita sopivaa kuusta. Jollain ihmeen kummalla se saatiin aina kotiin kuljetettua. Jouluaattona käytiin saunassa. Sitten koristeltiin kuusi. Kuusessa paloi steariinikynttilät. Pumpulia laitettiin oksille ja Suomenlippurivistö. Taisi olla muutama itsetehty koristekin.

Joulupukki kävi. Kerran Erkki sai vitsoja. Olisiko ennen joulua ollut tuhma.. Minä sain joka joulu flanellisen yöpaidan, villasukat ja mielenkiintoisen kirjan, jota luin koko jouluyön. Luulen, että Irmakin sai samanlaiset lahjat.

Joulun alla Outokumpu järjesti lapsille joulujuhlat. Siellä oli ohjelmaa ja lopuksi jokainen sai oman pussin, jossa oli punainen omena, joulupipari ja lakritsipötkö.

METSÄ AARREAITTA

Hevosen kakkakikkareet olivat arvokasta tavaraa. Outokummussa oli alkuaikoina hevonen ja hevosmies Kokko. Me lapset kerättiin rikkalapiolla talteen ämpäriin hevosen kakkakikkareita äidin tomaattipenkkiin...ja tomaateista tuli isoja ja hyvänmakuisia. Joskus päästiin hevosen kyydillä kouluun, kun sattui olemaan sama matka.

Metsä oli loputon aarreaitta. Samalla, kun mieli lepäsi, sai kerätä talteen metsän antimia. Heti, kun mustikat kypsyivät, mentiin mustikkametsään. Äiti oli mielissään, kun saatiin syyskesän ensimmäinen mustikkapiirakka. 

Sitten tuli sieniaika. Ensin sammaleen alta tulivat kanttarellit, sitten tatit. Kangasmetsässä kasvoi kangassieniä. Sekametsässä haaparouskuja, karvarouskuja ja mustarouskuja. Olin innokas sienestäjä. Jokainen sienreissu oli kuin seikkailu ja samalla saatiin pötyä pöytään.

Kun puolukat alkoivat kypsyä, riennettiin puolukkametsään. Oi niitä syksyn kuulaita ja raikkaita ilmoja. Hetkessä astiat täyttyivät. Puolukat on joutuisat kerätä. Joka syksy kouluunkin vietiin puolukoita.

Alkuaikoina, kun muutettiin Harjavaltaan, käytiin keräämässä juolukoita. Pyykkikorillinen kerättiin. Ne oli kai mustikan korvikkeita, kun ei vielä tiedetty mustikkapaikkoja. Nykyään on juolukat hävinneet.

Karpalot olivat suolla. Ne olivat paljon hankalampia löytää. Kyllä niitäkin saatiin. Olivat vaan pitkien matkojen takana. Saunavihdat käytiin tekemässä koivumetsästä. Minäkin olin mukana polvenkorkuisesta lähtien. Ne levitettiin vintin narulle. Talvella sitten niille oli käyttöä.

JATKOKOULUUN

Jatkokouluun jouduttiin menemään kirkonkylän isoon kouluun. Siellä pääsin A-luokalle, jossa opetettiin englantia. Muissa luokissa ei saanut englannin opetusta. ihmeeksi pääsin sinne, vaikken oppikouluun päässytkään.

Niinpä todistuksessa oli joka kerta englannista 9. Se tuntui kivalta, kun käsityötaitoani oli moitittu kansakoulussa ja nyt olinkin hyvä englannin kielessä. 

Outokumpu oli siitä hyvä paikka asua, että kavereita riitti. Joskus pelattiin neljää maalia, joskus hypittiin narua tai pelattiin kittilää. Talvisin oli luistinrata vieressä ja hiihtolatu alkoi nurkalta, joka vei Hiittenharjulle. Siellä kerran laskin mäkeä ja sukset meni kärjestä poikki. Ne oli ainoat sukset koko huushollissa. onneksi koulukaveri asui ihan lähellä ( Kiuru Aila ). Sieltä sitten kannettiin ne kotiin. Kaveri oli henkisenä tukena. olihan se kova pala, kun ainoat sukset katkesi. Sen jälkeen ei hetkeen hiihdetty.

Ensimäiset kaunoluistimet saatiin Irman kanssa yhteiset. Ne olivat Vennon Marjatan vanhat ruskeat ja  pitkävartiset. Minä olin ahkerampi luistelija. Irmaa ei niin paljon kiinnostanut luistelu.

Kesällä käytiin ahkeraan uimassa. Opin uimaan 5-vuotiaana. Outokummussa oli oma uimaranta. Pienemmille oli oma paikka. Myöhemmin, kun osasi jo uida sai mennä jo hyppimään telineeltä veteen. 

Juhannusjuhlat vietettiin samassa paikassa. Koko Kummun väki kokoontui sinne juhannusta viettämään. Oli ohjelmaa ja juhannuskokko paloi. Oli juhlan tunnelmaa.

VASKIRANNASSA

Aino-mummo oli 50-luvun alussa keittäjänä ja ruokalan pitäjänä Vaskirannassa. Työhön kuului myös aterian myynti. Muistan, miltä tuntui tulla isän kanssa tehtaan linja-autolla kotiin. Äiti ei ollutkaan kotona laittamassa ruokaa.

Naapurin perheen kanssa sain usein olla Vaskirannassa. Olin Kaisan kanssa samalla luokalla. Kaisan isä kertoi illalla nukkumaan mennessä mielenkiintoisia tarinoita. Me lapset kuuntelimme korvat hörössä. Uni tuli huomaamatta.

Kaisan äiti teki ulkokeittiössä ruokaa. Ensi kertaa elämässäni sain maistaa valkokastiketta, joka oli tehty maidosta ja sipulista. Se oli mielestäni hyvää perunoitten kanssa.

Saunassa käytiin joka päivä. Se oli rannassa. Kerran kovassa aallokossa uin lähellä olevaan saareen. Menomatka meni hyvin, mutta takaisintulo ei ollutkaan helppoa. Joka vetäisyllä vedin vettä henkeen. Onneksi pääsin saunarantaan. Menin suoraan saunan lauteille lämmittelemään. Myöhemmin siihen tehtiin silta. Ei ollut pelkoa enää hukkumisesta.

ONNENLAAKSO

Vappu oli suuri kevään juhla. Harjavallan läpi kulki vappukulkue. Kaikki kynnelle kykenevät menivät seuraamaan kulkuetta. Lapsille laitettiin kesävaatteet ja jokainen sai vappuhuiskan ja ilmapallon. Vappukulkueen päätepiste oli Honkalan kenttä. Siellä oli sitten Vappujuhla. Oli torvisoittoa ja juhlapuheita.

Keväällä, kun luonto alkoi herätä, pyöräiltiin katsomaan jokirantaan kukkia. Nakkilasta löydettiin Onnenlaakso, joka oli valkoisenaan valkovuokkoja ja kiurunkannuksia. Kevät tuoksui voimakkaasti. Vähän matkan päässä oli Itikkalaakso, joka oli täynnä itikoita. Jyrkkä rinne vei rantaan. Siellä aivan syvällä oli hyvä hiekkaranta. Onnenlaaksosta kerättiin maljakkoon kukkasia.

Kun kesä koitti, mentiin voimalaitoksen alapuolelle keräämään ahomansikoita. Rinnettä kiivettiin ylös asti ja astia täyttyi. Kotona sitten syötiin mansikkamaitoa.

12-vuotiaana jouduin kesätöihin kaitsemaan vilkasta poikalasta. Talon ohitse kulki tie uimarantaan. Haikeana katselin, kun muut menivät uimaan. Väliin jouduin perkaamaan ja harventamaan porkkanapenkkejä sekä siivoamaan. Matot oli niin pitkiä, että puistellessa oli hankaluuksia. Tiskaaminen kuului myös talon töihin. Onneksi pääsin iltapäivällä pois... ja ensimmäiseksi uimaan.

EMÄNTÄKOULUSSA

On vuosi 1961. Irene-tytär meni Karkun Emäntäkouluun. Aino-äiti patisti nuorinta emännän oppiin. Koulussa oli myös laulua ja musiikkia.

 Riitta huonekaveri ehdotti, että lähdetään soutelemaan järven poikki Ellivuoreen, kun oli niin kaunis ilmakin. Samaan aikaan sattui olemaan kuoroharjoitukset. Sinne oli valittu kaikki musikaaliset tytöt. No, ajattelin, että kai sitä nyt voi kerran pois olla. No, ei olis saanut olla. Alpo Hannikainen kuoronjohtaja  ja musiikin opettaja oli paniikin partaalla. 

Laulamisesta ei tullut mitään, kun äänet sekoittuivat keskenään. Siis eivät pysyneet omassa äänessään. No, Irene nopeasti hätiin. Alkoihan se laulukin sujua. Sain vasta myöhemmin kuulla, että Alpo Hannikainen on samaa sukua.

Johtaja muistutti seuraavana päivänä, että Lajunen muistaa seuraavan kerran tulla kuoroharjoituksiin!

Ihan alussa, kun tultiin Emäntäkoululle, kaikki saivat patjapussin, johon haettiin navetan vintiltä olkia. Siinä sitä sitten nukuttiin olkipatjan päällä. Ensin se oli niin pyöreä, että hyvä jos päällä pysyi. Hyvältä se ainakin tuoksui. 

Navettaan mentiin klo 5.00. kerran kaaduin sikalan lattialle ja satutin häntäluuni. Meni monta viikkoa ennenkuin sain selälläni maattua.  Opetuskeittiössä kerran kävi niin, että johtaja hermostui, kun työt eivät tahtoneet joutua. Taas pyydettiin Lajunen saamaan vauhtia oppilaisiin. Tulihan siitä valmista, kun pistettiin tuulemaan.

Joku kaunis kerta puutarhaopettaja (kiukkuinen vanhapiika ) kiikutti kattilaa, joka oli palanut pohjasta. "Kuka tämän on tehnyt ? " No, minähän sen olin piilottanut pesuhuoneeseen. Selvisihän se syyllinen. Jouduin ostamaan samanlaisen kattilan tilalle.

KIOSKIHOMMIA

Kokemäenjoki ja sen rannat ovat olleet merkityksellisiä. Kesällä uitiin Kummun pumppurannasta toiselle puolen jokea Pirkkalan rantaan. Keskellä jokea oli tukkilautta, jossa kävimme levähtämässä välillä. 

Vaapukka-aikaan keräsimme joen rannalta astiat täyteen vadelmia. Ennen Outokummun pyykkitupaa, joen rannassa oli sillanpielessä pyykkitupa, jossa sai käydä pesemässä pyykkiä. Talvella luistelimme koulun jälkeen kuunvalossa Kokemäelle asti. Ihme, kun ei sattunut mitään haaveria.

50-luvulla Onni-pappa keksi vuokrata kioskin kesäksi. Jouduttiin vuorotellen me lapset myymään jäätelöä, limonaadia ja tupakkaa. Kukaan ei tainnut olla järin innoissaan. 

Samoihin aikoihin minä ompelin itselleni pitkät housut. Siihen aikaan ne oli harvinaiset. Kai niistä jonkinlaiset tuli, koska pidin niitä koko kesän. Vähän myöhemmin ostettiin tyttökaverin kanssa hamekangas vähittäismaksulla, josta tehtiin puolihame ja baskeri. Nekin oli ihan käyttökelpoiset. Molemmilla samanlaiset. Ei ollut varaa valmisvaatteisiin.

AUTOLLA VILPPULAAN

Retki Vilppulaan: Isä oli pyytänyt tuttua kauppias Korventaustaa lähtemään autolla Vilppulaan isän siskon luo. Muistan, kun jännitettiin, onko sopiva ilma. Onneksi ei satanut. Auto oli tilava. Kaikki mahtuivat hyvin. Oli se siihen aikaan hienoa päästä automatkalle. Mentiin Tampereen kautta. Hilma-mummokin oli mukana.

Joku ehdotti, että Irene voisi laulaa. Niinpä sitten kailotin; Minä keltaruusun kerran näin mailla Texasin,  Tuol on iltatähti sille laulan yms. Matka taisi mennä joutuisammin. Oli mukava päästä perille. Irma jäi sinne. Serkut taisivat tykästyä Irmaan. Oltiin koko päivä vieraana. Käytiin uimassakin. oli ihan hyvä päästä kotiinkin pitkän matkan jälkeen.

JUOKSUTYTTÖNÄ

Outokummussa oli herrojen puoli ja työläisten puoli. Herrojen asunnot olivat isompia. Työläisillä oli vain keittiö ja kamari. Herroilla oli kolme huonetta ja keittiö. Kun olin juoksutyttönä, olin lapsenlikkana herroilla. Kai se kuului asiaan. Ei tullut mieleenkään kieltäytyä.

Sauna oli työläisillä naisten sauna ja miesten sauna. Virkailjoilla (herroilla) perhesauna. Pyykkitupa oli myös erikseen. Luulen, että suurimman osan virkailijoiden pyykistä pesi työläiset. Ainakin juoksutyttönä ollessa vein virkailijoiden pyykkituvalle ruokakorin, jossa pyykin pesi tuttu naapuri. Ei ole ihme eikä kumma, että vanhemmat halusivat kouluttaa jälkikasvunsa.

Sauna oli kuitenkin hieno asia. Oli hyvät löylyt, tilava pesuhuone. ja suihku. Saunan jälkeen saimme limsapullon joka kerta. Ja sen jälkeen oli kevyt olo. Sunnuntai ja viikonloppu sai tulla.

Meillä oli kammarin pöydällä tekeillä ryijy (Kodin ikkuna). Jokainen sai osallistua sen tekoon. Aina, kun oli tilaisuus, tehtiin muutama pisto lisää. Niin se pikkuhiljaa valmistui.

TIENVARREN TARINAA

Porin ja Kokemäen vanhantien varrella oli paljon rakennuksia. Torttilassa oli osuuskauppa, jota pitivät luokkakaverien Anneli ja Irmelin vanhemmat. Kaupan vieressä oli Harjavallan vehnämylly. Siellä oli ihan oma tuoksunsa. Alkuaikoina hevoset seisoivat pilttuissaan odottamassa jauhokuormaa.

Seuraavaksi oli ensimmäisen luokan opettajan Hilja Tuomen asunto. Opettaja kutsui joskus lapset kotiinsa. Sitten tien vieressä oli Tuomisen kauppa, josta kävimme välitunnilla ostamassa makupalan.

Tie jatkui. Suutarin verstas oli seuraavaksi tien varrella. Siellä taas oli omat tunnelmansa ja tuoksunsa. Ei ollut Kummun lapsilla rikkinäisiä kenkiä. Suutari piti siitä huolen.

Vähän matkan päässä oli Liimataisen kirjakauppa. Sitä hoiti itse kauppias Liimatainen. Sieltä ostettiin kynät ja vihkot ja kaikki koulutarvikkeet , jopa leikkeihin paperinuket ja kiiltokuvat. Kiiltokuvat liimattiin muistovihkoon, johon annettiin ystävien kirjoittaa muistovärssyjä.

Oravan sekatavarakauppa oli seuraavaksi tien varrella. Sieltä ostin kerran kananmunan ja paistoin pannulla. Oli se taivaallisen hyvää. Yläkerrassa oli Aulan ravintola, jossa Kumpulaiset miehet kävivät rentoutumassa rankan työrupeaman jälkeen. Pieni kioski oli vieressä, jossa yhtenä kesänä myimme jäätelöä.

Osuuskauppa ja Kansan myymälä olivat seuraavaksi. Sitteen oli talouskauppa, jonka omisti Korventaustan Kalle. Siellä kävimme. Isä oli Kallen kaveri. Kaupassa käynti oli melkein jokapäiväistä, kun perhettä oli paljon.

Takeman kauppaa pitivät Tammen sisarukset. Juoksutyttönä ollessa hain hain Takeman kaupasta kahvin ja sokerin Outokummun konttorin kahvitunnille. Kaupan päädyssä oli Niemelän Jennyn kangaskauppa. Toisella puolella tietä vähän matkan päässä oli taas kauppa, jonka nimeä en muista. Joka tapauksessa siellä myytiin ruokatarvikkeita.

Toisessa päässä rakennusta oli Pakarisen pesulan myymälä. Pentti Pakarinen oli samalla luokalla. Osuusteurastamon lihakauppa oli vähän matkan päässä. Sitten seurasi Vallan ravintola ja matkahuolto, josta hain Outokummun kahvitunnille Sarpin leivospaketin.

Elokuvateatteri oli melkein vieressä. Siellä käytiin työkaverin kanssa usein yökuvissa. Tuntematon Sotilas käytiin katsomassa heti, kun se oli mahdollista. Vuosi oli 1955. Korjulan kioski oli elokuvateatterin vieressä. Sieltä sai ostaa aikakausilehtiä ja karkkia. Myöhemmin se oli Hautalan kioski, jossa tuotevalikoima oli paljon runsaampi.

Samalla puolen tietä vähän matkan päässä oli jäätelöbaari. Siellä nuoriso tapasi toisiaan. Kirkonkylässä oli osuuskauppa, jossa oli myös maatalousosasto. Välitunnilla jatkokoulussa kävimme ostamassa munkkipossut osuuskaupasta. en ole koskaan saanut sen jälkeen niin hyviä munkkipossuja. 

Osuuskassa oli tien toisella puolella. Siellä tyhjensin ensi kerran säästölippaan ja tulin osuuspankin asiakkaaksi.

TIEN TOISELLA PUOLEN

Toisella puolella tietä oli Kansallis Osake Pankki. Samassa talossa oli vaatekauppa. Irma ja minä saimme ensimmäiset päällystakit ostaa sieltä. Äiti oli tietysti mukana. Samasa talossa oli Kemikalio. Sieltä ostimme ensimmäiset kynsilakat ja huulirasvat ( punat ). 

Samalla puolen tietä tietä oli Säästöpankki, apteekki ja posti. Apteekista hain Outokumpuun lääkkeet terveysasemalle. Postissa kävin viimeksi, kun työpäivä päättyi Outokummun postilähetykset viemässä joka päivä.

Tien toisella puolella oli kukkakauppa, sitten oli kunnantalo ja kirjasto. vastapäätä Ruususen kenkäkauppa ja Tenkasen leipomo, jonne pyrin töihin, mutta en päässyt. Seuraavaksi oli kangaskauppa, josta ostettiin hamekankaat vähittäismaksulla. Vastapäätä oli Kansan myymälä ja seuraavassa talossa oli ompelija, joka teki meikäläiselle päällystakin luokkaretkelle Helsinkiin.

Vielä oli tien varressa valokuvaamo. Siellä teetimme itsestämme kuvat, joita sitten jännityksellä odotimme, että miten onnistuivat. Tällainen oli tien tarina.