LASTEN SUUSTA

  Suomenkylän mummulassa piirtänyt ja kirjoittanut Eeva Sarille



UNTEN MAASSA KAIKKI SUJUU. KORTIT JUOKSEE KANIT PUHUU. KISSAT SIELLÄ KOTKOTTAA, POSSUT ISTUU PYTYLLÄ. 

- Kirjoittanut Heli

PIPO PÄÄSSÄ TALVISÄÄSSÄ PARASTA ON OLLA. PÄÄ JOS PAHOIN PALELTUU, NIIN AIVOT ON HUNNINGOLLA. 

- Kirjoittanut Milvi

MUMMO SIIVOO

KATASTROFI-SOTKUN

KIITOS MUMMO. TOIVOTTAVASTI OLI HAUSKAA, ETKÄ TOIVON MUKAAN SAANUT KRAMPPEJAKAAN SIITÄ KATASTROFI-SOTKUSTA! TERVEISIN TAIMI JOONAS.

" JEE OMPA KIVA. MIKSEI KETÄÄ OIKEI TYKKÄÄ SIIVOTA ? ! " kirjoittanut Joonas

_____________________________________ 


TÄSSÄ KULKEVAT LIISA JA MINÄ. KALLEIN YSTÄVÄ OLET SINÄ. - Kirjoittanut Pia

ISÄN NIMI ON JAAKKO. ON ILMANSUUNTANA KAAKKO. KUN PAIKASTA TOISEEN MATKA VIE,ON HIRMUISEN PITKÄ ASFALTTITIE. VAAN KUN ISÄ HÄTIIN ENNÄTTÄÄ, ON KONE KUIN KONE KUNNOSSA. - Kirjoittanut Pia

_____________________________________

MEIDÄN PAPPA ON TYÖKALUMIES. SENHÄN KAIKKI JO TIES. - Kirjoittanut Milvi

MEIDÄN PAPPA ON TAVALLINEN IHMINEN. PÄÄLLÄ HAALARI SININEN. - Kirjoittanut Maisa



NO NIIN NYT NUKKUMAAN! kOMENSI ROUVA KANTTARELLI. EI VIELÄ, SANOIVAT PIKKU-KANTTARELLIT SEKÄ PIKKU-TATIT. ENSIN SATU, SITTEN VASTA. HYVÄ ON, MYÖNTYIVÄT ÄIDIT. OLIPA KERRAN PIENI TYTTÖ, JOKA OLI YKSIN METSÄSSÄ JA EKSYKSISSÄ. PIENI TYTTÖ OLIPELOISSAAN, VAAN JUURI SILLOIN SAAPUI METSÄN KEIJU MADLEENA APUUN. TAHDOTKO KOTIIN? KYSYI MADLEENA TYTÖLTÄ. TAHTOISIN KYLLÄ. - MINÄ VIEN SINUT KOTIISI, SEURAA MINUA. KEIJU OHJASI TYTÖN KOTIPORTAILLE SAAKKA JA LÄHTI TAKAISIN METSÄÄN. SEN PITUINEN SE, LOPETTI TATTI JA KANTTARELLI -ROUVAT. SSHHHH.. NE NUKKUVAT JO. HYVÄÄ YÖTÄ! - Kirjoittanut Pia

SIENI - METSÄSSÄ MINÄ OLEN KAIKKEIN KAUNEIN, ILMOITTI ROUVA-KÄRPÄSSIENI JO 19 KERTAA KOLMEN TUNNIN AIKANA. OMAKEHU HAISEE SANOI ROUVA KARVALAUKKU KYLLÄSTYNEENÄ. OLET OIKEASSA, VASTASI ROUVA HAAPAROUSKU, JOKA OLI TULLUT KYLÄILEMÄÄN KARVALAUKUN VIERAAKSI. OMAKEHU HAISEE PIIPITTIVÄT TATTILAN KAKSI PIENINTÄ MUKS JA MIKS. ROUVA KÄRPÄSSIENEN KUULTUA SEN, HÄN KIHISI KIUKUSTA JA LAUKAISI. RIIVATUN KAKARAT! EIVÄT OSAA PITÄÄ SUUTANSA KIINNI. MINÄ  SENTÄÄN OLEN SIVISTYNYT. TAAS SE ALKAA, SANOI ROUVA KARVALAUKKU HUOKAISTEN. TAAS SE ALKAA. PIIPITTIVÄT MIKS JA MUKS TÄYTTÄ KURKKUA. EI VOI OLLA TOTTA. MITEN KEHTAAT LOUKATA TUNTEITANI, TIUSKAISI ROUVA KÄRPÄSSIENI! MINÄ LÄHDEN POIS. EN HALUA KUUNNELLA MOISTA. JA LÄHTI LAAHUSTAEN NAAPURIMETSÄÄN. VIHDOIN SIENIMETSÄSSÄ OLI TAAS RAUHALLISTA JA ONNELLISTA. -Kirjoittanut Pia, vuonna 1990

ON TAIVAALLA KUU JA ALHAALLA PUU JA SIELTÄ KUULUU : AI LAV JUU.

OLI YÖ JA HESSUJEN TYÖ. - Kirjoittanut Milvi

muistovärssyjä

MAN NAM NAMUKKA. PAM PAM PAMPULA. LIPPU LAPPU, TÄMÄ LORU LOPPU.                      - Kirjoittanut Pia 7 vuotta

KOIRA PISSAA AITAN ALLE. SINNE KURKISTAAPI NALLE. KOIRA SUURI MURAHTAA, NALLE PIENI PELÄSTYY. HETI KOLOONSA PUIKAHTAA. SINNE JÄÄPI NALLE, KOLOONSA KOTIPUUN ALLE. - Kirjoittanut Sari 5.12 1975

YTTÖNÄ KATTONA KOLTONA VENNAA. NILLIN NALLIN NAAPUKKA. SINIPÄÄ PUNAPÄÄ PUKS. - Kirjoittanut Sanna 8 vuotta.

MÄ KULJIN SILMIN PEITETYIN JA ITSENI KÖYHÄKSI LUULIN. MUTT`SADUN LINTUJEN SUHINAN NÄIN YLLÄNI MÄ KUULIN. - Kirjoittanut Eeva 28.4 1973

ON MULLA LAMMAS OMA, NIIN SÖÖTTI JA SOMA. HEINÄÄ SILLE ANNAN JA VETTÄ SILLE KANNAN. JOS JOSKUS SATTUU SATAMAAN, NIIN SUOJA SILLÄ ON, MUTT`KUIVALLA SÄÄLLÄ SE ON NIIN HUOLETON. - Kirjoittanut Sanna 11 vuotta

ÄITI ÄITI PIKKUÄITI, KEHTOON LAITTAA TUUDITTAA. UNEEN VAIPUU LAPSI-KULTA. UNTEN MAILLE UINAHTAA. -Kirjoittanut Pia

SAIMAASS´ SAARI ÒN. MAILLE SEN MUUT ANHARVOIN KULKEE. KUN LOKIT AAVAN MYRSKYISEN, MI SYLIINSÄ SEN SULKEE. SEN NIEMELL` YHÄ TÖRRÖTTÄÄ PETÄJÄ KÄYRÄ SAMMALPÄÄ.                           -Kirjoittanut Sari -73


Pian runotekstejä vuodelta -94

VAIKKA RIKAS OLE EN

Vaikka rikas ole en, en rutiköyhäkään. Niin alla sinitaivaan löydän sateenkaarenpään. Seison alla ajatusten sireeniportin ja haaveilen sinisiä unelmia. Sieluni syrjäisimmässä sopukassa kuulen kuinka kukat kuiskivat elämää

LAMMEN PINTA

Lammen pinta värähtää, sen alla on elämää. Vaikka ulkona kylmä on ja lunta kaikkialla, niin aina sija sydämessä on rakkaimmalla.

RUUSUILLA TANSSIA SAAN

Ruusuilla tanssia saan, kanssasi valssia vaan. Aamusta iltaan sävelten taikaa, tämä on elämän parasta aikaa.

MINÄ PIENI IHMINEN

Minä pieni ihminen tyrskyissä elämän aallokon, harvoin kuitenkin olen onneton. Kun tyyntyy aallot ja myrskysää on elokin helppoa ja tyynempää.

EI RIKKAAMPAA IHMISTÄ

Ei rikkaampaa ihmistä olla voisi, joka osan elämästään muillekkiin soisi. Niin rikas on se ihminen, joka lapsi on kengissä aikuisen. On hymykin kultaa arkisen päivän, jos kyyneleetkin voitoksi huomaa käyvän. ei rahassa onnea mitata voi, takana on muistot, jotka kohtalo toi. On tärkeinä ihmisen usko huomiseen ja kyky hymyten katsoa entiseen.


ELETTY ELÄMÄ

Eletyn elämän rippeet. Niitä minä kannan varoen, ettei varise maahan ja tallaudu jalkoihin.

LUONTO KUTSUU

Luonto kutsuu kulkemaan. Onnellinen on ihminen, joka siihen kutsuun vastaa.

KULTAINEN LANKA

Jossain on se kultainen lanka, joka ihmiset yhdistää. Jossain on se salainen viesti, joka muille vieraaksi jää.

AJATUSTEN PUUTARHA

Ajatusten puutarhassa asustaa mielikuvitus. Se on yhtä kaunis kuin iltarusko, yhtä kaunis kuin ritariperhosen lento, se on kuulas lempeä ja hento. Se liitelee unelman kevyesti puutarhan ympärillä ja laulaa heleämmin kuin mikään keiju tai lintu. Mutta jos haluat ssen nähdä tai kuulla on sinun suljettava silmäsi ja keskityttävä kuvittelemaan ja tuntemaan ajatusten kulun.

VUORTEN SYLISSÄ

Vuorten sylissä lepää ajattomuus, elämä, kuolema ja ikuisuus. Vuoren seinämä on kuin elämä, koskaan ei tiedä, mitä sen huipulta löytyy.

SUMUUN KÄTKEYTYY

Sumuun kätkeytyy ikävää, ikävään kätkeytyy muistoja ja muistoista koostuu elämä. Jos seuraat pientä jokea länteen, saavut syksyn luo. Sen puiden siimeksessä odottaa huvimaja, jossa asuu tuulen henkäys. Jos veden pinta on tyyni ja taivas pilvetön niin tiedät, että syksy on päiväunilla.

VÄSTÄRÄKKI PIHAN POIKKI

Västäräkki pihan poikki päivänä erään lenteli, lintusen laulu oli ilomielinen aivan, se uusia tuulia enteili. Tuli sade ja tuli kilo auringon, saapui lumi, päiväkin paisteeton. Ilta aamuksi verkalleen vaihtui ja alkoi uusi päivä, kas niin jatkui tää elämä

KAUNIS AAMUAURINKO

Kaunis on aamuaurinko, kaunis on kaste nurmella, kaunista on kukkien kedolla, kaunista joka paikassa ja kun oikein osaa katsoa, elämän varjoihinkin kätkeytyy aavistus kaunista.

PIENI PUNAINEN MÖKKI

Syvällä metsän keskellä on mökki punainen pieni. Sinne mun halajaa aatoksein. Sinne mun tekevi mieli. Ulkona nurkissa pakkanen paukkuu, jossakin kaukana koira haukkuu. Kynttilän liekki lämpöä suo, se hartaan mielen ja tunnelman tuo.

TARINA TALVEN TULOSTA

Sadepisarat ropisivat hiljalleen vanhan pirtin ikkunaa vasten. Ulkona puhisi ja puhkui syystuuli. oli hämärää aamusta iltaan. puissa ei ollut enää lehden lehteä. koko pihamaa oli valmistautunut talven tuloon. Lumi istui nenä kiinni ikkunassa ja hengitti siihen suurta huuruista kuviota. Siihen oli mukava piirustaa tikku-ukkoja ennenkuin ne katosivat lasin pinnasta kuivuen huoneilmaan. 

Lumi oli pieni pellavapäinen tyttö, jolla oli siniset silmät ja pyöreät posket. jostakin kummasta syystä hänelle oli vuosi sitten ilmaantunut joukko vallattomia pisamia nenän pieleen. Hän ei oikein ollut varma, minkä ikäinen hän oli, mutta joka apauksessa hän oli pieni tyttö eikä käynyt vielä koulua. Pieni tyttö asui niityn laidalla sinisessä talossa yhdessä isotätinsä kanssa. Ikkunan pielet oli maalattu valkoisiksi ja sinistä seinää pitkin suikersivat syksystä punastuneet villiviinit.

Talo oli seissyt paikallaan vuosikaudet, eikä kukaan osannut sen tarkemmin sanoa, milloin se oli siihen ilmestynyt. Puutarhan omenapuut ainakin olivat vuosien varrella kasvaneet aivan käppyrään ja kiviaita tontin ympärillä oli kauttaaltaan sammaleen peitossa.

Vaikka Lumi ei vielä käynyt koulua, oli hänellä koko joukko tärkeitä askareita, jotka hänen piti joka päivä hoitaa. Pihan laidalla olevassa valkoiseksi kalkitussa pienessä navetassa asusti kaksi lumivalkoista lammasta ja kaksi valkeaa kanaa. Lumi ruokki ne joka päivä ja keräsi kanojen munimat valkoiset munat ja siisti niiden makuupaikat. Samalla hän kertoi niille jännittäviä tarinoita, joita oli kuullut isoäidiltään. Joka päivä lumi keräsi kanoilta pudonneet valkoiset höyhenet pienee selkäreppuunsa. lampailta hän harjasi piene tupon villaa ja laittoi sen taskuunsa.

Sisällä hän antoi villat isotädilleen, joka kehräsi villoista ihanan pehmoista villalankaa. Langasta hän kutoi Lumille talveksi lämpimän villapaidan, kaulahuivin ja villasukat. Kanojen höyhenet lumi kiipesi viemään hämärälle vintille. Niitä oli vuoden mittaan kertynyt valtaisa joukko ja pian vintti oli aivan täpösen täynnä valkoisina hohtavia höyheniä. Ilmassa oli selvästi malttamattoman odotuksen tuntua.

Talvi lähestyi päivä päivältä. Isotätikin puhkesi alituiseen hyräilemään talvisia lauluja touhutessaan lämpimän lieden äärellä. Hillot ja mehut olivat valmiina talven varalle. Lumin villaiset vaatteet  alkoivat olla viimesitelyä vaille valmiita. Iltaisin isotädin istuessa takassa räiskyvän tulen äärellä, Lumi istui hänen jalkojensa juurella askarrellen paperista lumitähtiä ja kuunnellen isotädin jännittäviä tarinoita kaukaisista maista.

Eräänä aamuna, kun lumi heräsi laiskasti venytellen ja tassutteli yöpaidassaan katsomaan ikkunasta, minkälaista säätä oli luvassa, hän kiljaisi riemusta. Hän huusi unisen isotätinsä paikalle ja osoitti ikkunaa. Pieniruutuisen ikkunan pintaan oli yön aikana ilmestynyt kuuraisia jääkukkia. Voi, miten kauniita ne olivatkaan! Jokainen oli erilainen ja toinen toistaan upeampi. Isotäti nyökkäsi myhäillen ja otti Lumia kädestä kiinni. 

Tänään tulisi talvi ja Lumilla olisi hyvin tärkeä tehtävä hoidettavana. Yhdessä he valkeissa yöpaidoissaan kiipesivät vintille. Isotäti avasi juhlavasti vintin pienen ympyrän muotoisen ikkunan ja Lumi asteli ikkunan äärelle kädessään kourallinen valkeita höyheniä. Yhteisestä sopimuksesta Lumi ojensi kätensä ulos ikkunasta ja antoi höyhenien leijailla ulos kirpeään pakkasilmaan. Lumi ja isotäti katselivat mykkinä ihastuksesta, kun höyhenistä tuli matkalla maahan kauniita lumihiutaleita.

Heillä oli riemukas aamu edessää ja luvassa melkoinen oli melkoinen lumituisku; ensimmäinen talvipäivä. Ensimmäisten lumihiutaleiden laskeuduttua lumi ja isotäti kahmaisivat ääneen nauraen ja innosta puhkuen syliinsä valkeita höyheniä ja vuorotellen heittivät niitä ulos ikkunasta. pian ilma oli sakeanaan lunta. Koko tienoo peittyi hohtavaan valkoiseen vaippaan.

Läheisen kylän asukkaat olivat aamuaskareillaan, kun lunta alkoi tuputtaa. He hymyilivät toisilleen ja totesivat, että tänään Pyryn puisttiellä lumi ja hänen isotätinsä Talvikki viettävät riemukasta juhlapäivää.

KIRJOITTANUT PIA VUONNA 2003