Äitienpäivä

Kullaalainen tervehdys meille kaikille äideille. Tähdet Onni ja Samppa ; kuvaus Milvi

Askartelun kultahippuja äideistä parhaille

Sisarusten rikkautta

"Tuuli hiljaa henkäilee. Kaksi ja puolivuotiaana heläytin ensimmäisen puhelinkonsertin äidin ystävälle. Kaikki olivat haltioissaan ja minä muistan sen lopun ikääni."

Enkeli lentää liihottaa... 

"Taidenäyttelyt. Keittiön seinälle äiti rakensi henkeni hedelmistä vaihtuvia taidenäyttelyitä, joita kaikki saivat suureen ääneen ihastella. "

             ÄITILLÄ RIITTÄÄ SYLIÄ, ILOA JA HUOLENPITOA

Savi. Sari-siskon opastuksella sain tutustua jos mihinkin kädentaitoon. Savi oli elementeistä yksi jännittävimpiä. Eräänä päivänä rakensin siitä kellarin viereen saviuunin. Ajattelin siinä värjätä kasviväreillä niin kuin teki isosiskokin. en muistaakseni oikein onnistunut tavoitteissani. "        

"Sauna. Hyvin monipuolinen ja mukava paikka. minulla oli tapana äidin kanssa pötkötellä selällään lauteilla ja yrittää varpailla tökkiä katossa olevia pihkapisaroita. Äiti sanoi, että ne olivat kuin pienen kaupungin katulamppuja."

"Irene-mummolle tulee mieleen yksi äitienpäivä. Pikku-Jaakko toi mummolle ison kimpun kukkasia. Ojensi ne naama naurussa. Oli käynyt mummon kukkapenkissä. Pääasia on kuitenkin kaunis ajatus ja tarkoitus. huolella ne aseteltiin kukkamaljakkoon. "

Ne ihanat äitien päivät

seikkailua, jossa elämä yllättää

Ensin alkuun edes ollut äiti. Olin vain hahmotellut äitiyttä oman äidin elämää pohtiessa. Kun ensimmäinen lapsi oli pienenä alkuna sisälläni. Pääni täytti huoli, miten sitä kaikesta selviää, kun ei mistään mitään tiedä. Muistan "roikkuneeni" Telen kopissa ( ei ollut kännyköitä eikä omaa puhelinta Raumalla asuessani). Soittelin äidille useasti epävarmuuttani ja kyselin kaikenlaista.

Ensimmäinen lapsi syntyi kovien tammikuun pakkasten aikaan. Milvi-tytön kanssa sain opetella käytännössä vauvan hoitoa aakkosista alkaen. Asuttiin Raumalla Äyhöjärven rannalla. Keväällä lykin vaunuja pitkin vanhan-Rauman mukulakiviä. Se tuntui jostain syystä rauhoittavan pientä itkuista pienokaista.

Milvin täyttäessä 1-vuotta päädyimme muuttamaan Ulvilaan. Ostimme pappan kotitalon hänen muuttaessa kerrostaloon helpompiin oloihin. Pieni ihmisen taimi oli nyt aluillaan uudessa ympäristössä. Olin ensimmäisen oppimäärän harjoitellut vauvan- ja lastenhoitoa. Nyt uutena tuli omakotitalossa asumisen haasteet. Jokirantatontti toi oman jännityksensä. Yläkerran rappuset  nostattivat välillä pulssia, kun kaikkea piti tutkia ja kiivetä, mihin vain yletti. Marraskuun lopulla Milvi sai pikkusiskon, Maisasta kehkeytyi innokas palapelien tekijä. Keittiön kaapit olivat touhukkaan tyttösen mielenkiinnon kohteena. ( Viitoitti varmaan tulevaa ammatinvalintaansa..) Milvi toimitti Maisan asioita tulkin vapaudella...

Tyttöjen jälkeen olikin muutaman vuoden paussi. Oltiin perehdytty prinsessajuttuihin ja sen sellaisiin tärkeisiin asioihin.

Ihmetys olikin suuri, kun vihdoin sain kuulla odottavani poikavauvaa. Olin jälleen uuden äärellä. Naistenpäivän kunniaksi syntyi pieni poika-vauva. Sisaret kävivät isän kanssa sairaalassa ihmettelemässä uutta tulokasta. Joonas; varsinainen ilopilleri oli saanut erityisen kiinnostuksen kaloihin. Onneksi jokiranta olikin oivallinen paikka sen mielenkiinnon toteuttamiseen. Lukuisat kalapiirustukset ovat vieläkin muistissani.

Vielä sisarusten joukkoon oli yksi lapsi tulolla. Marraskuun lopulla, pieni poikavauva syntyi sisarusparven kuopukseksi. Jaakko opetteli kynnelle kyettyään bisnestoiminnan aakkosia. Kävyistä se alkoi.Tuntui mukavalta, että siskot ja veljet olivat rikkautena toisilleen. 

Olen kiitollinen kaikista elämän vaiheista ja koko äitinä olemisen kokemuksesta. Matkan varrella ilot ja huolet ja makeat naurut ovat rikastuttaneet arkea ja tuoneet väriä elämään. Nyt, kun olette isoja ja omaa elämäänne jatkatte valintojen vaiheikkailla poluilla, olette valtavan tärkeitä jokainen. Joka päivä teitä muistan rukouksin ja siunaan teitä ja pyydän varjelusta matkallanne.